Tarina onnistumisen avaimista
Olipa kerran, suuren valtakunnan vanha kuningas jonka ainoa poika oli kuolemansairas. Taikuri neuvoi kuningasta: ”Juomalla taikajärven vettä poikasi voi parantua. Järvi on maan äärillä, missä taivas koskettaa vettä ja lataa siihen taikavoimaa.” Kuningas ilmoitti heti, että ken tuo taikavettä saa ruhtinaallisen palkinnon.
2 köyhää farmipoikaa lähtivät innokkaina etsimään taikajärveä. He halusivat palvella kuningasta, auttaa prinssiä, ja saada palkinnon. Käytyään lukuisten järvien luona pojat tajusivat uupuneina ja turhautuneina etteivät koskaan löytäisi taikajärveä. He palasivat kotiin. Samanaikaisesti prinssi oli vajonnut koomaan.
Akma, sisar, pyysi lupaa lähteä taikajärvelle. ”Ei missään tapauksessa! Olet liian nuori. Kokematon. Se on vaarallista. Veljesikään eivät löytäneet sitä”. ”Tahdon hakea vettä taikajärveltä. Se on tärketä meille kaikille valtakunnassa. En vielä tiedä miten, mutta olen vakuuttunut että saan apua matkalla. Niin tärkeä tehtävä on” Akma sanoi. Hän puhui sellaisella vakaumuksella että vanhemmat lopulta antoivat siunauksensa etsinnälle.
Akma lähti matkaan mukanaan kenttäpullo, vettä ja paahdettuja siemeniä, jotka hän jakoi muutaman nälkäisen linnun kanssa. Heille hän kertoi tarinansa ja kysyi tietävätkö ketään joka voisi auttaa. Aamulla hän kuuli lintujen keskustelevan. ”Hän oli meille hyvä. Auttakaamme häntä. Hän ei pääse perille ilman meitä”.
Ja niin kolibri, varpunen, varis, haukka ja kotka antoivat Akmalle yhden siipisulistaan ja sanoivat: ”Sulat vievät sinut minne haluat. Ne suojelevat sinua kunhan pidät ne näkyvillä ja sanot: ”Näen ja hyväksyn sinut”. Akma kiitti lintuja. Piti sulkia viuhkana ja sanoi ” Viekää minut taikajärvelle maailman ääriin”. Tuuli kuljetti Akman rannalle, missä taivas kosketti vedenpintaa. Se kuohui. Poreili. Hän oli perillä.
Yhtäkkiä Akma kuuli kamalaa meteliä. Satoja nälkäisiä, hurjan näköisiä rottia juoksi häntä kohden. Vavisten Akma piti viuhkaansa ja sanoi: ”Näen, ja hyväksyn sinut”. Rotat pysähtyivät. Huokasivat. Häipyivät.
Kävellessään veden luokse valtava käärme eteni nopeasti häntä kohden sihisten, kieltään lipoen. Akma katsoi täristen käärmettä. Piti viuhkaansa ja sanoi: ”Näen ja hyväksyn sinut.”
Käärme havahtui, sanoi “Ssshit! Ohoh! Väärä kohde”, ja jatkoi matkaansa.
Täyttäessään pulloa Akma näki vilauksen alligaattorista jolla oli kita ammollaan. Salamannopeasti Akma kääntyi, piti viuhkaansa ja sanoi: ”Näen, ja hyväksyn sinut. Alligaattori hämmentyi, haukotteli, ja nukahti. Akma täytti pullon, piti viuhkaansa edessään ja pyysi päästä prinssin luokse palatsiin.
Saatuaan muutaman pisaran taikavettä huulilleen, eloton prinssi avasi silmänsä. Saatuaan enemmän vettä hän istuutui ja sanoi: ”Kuinka vahvaksi tunnenkaan itseni!”.
”Pelastit poikani hengen, Akma. Olet tervetullut perheeseemme jos haluat. Mitä rikkauksia toivotkin, saat ne.”, sanoi kuningas. ”Suuri kiitos, Aama sanoi. Olen tyytyväinen jos täytätte kolme toivomusta. ”
”Totta kai, kultaseni. Mitä ikinä tahdot on sinun, sanoi kuningas”.
”Vanhempani ovat tehneet kovasti työtä elättääkseen minut ja veljeni. Toivon heille isomman farmin vanhuuden turvaksi. Veljilleni toivon mahdollisuutta saada palvella teitä.”, Akma sanoi.
”Voit pitää toiveitasi jo täytettyinä”, kuningas sanoi. ”Entä kolmas toiveesi?”
“Tehtäväni ei olisi onnistunut ilman ystäviäni, kolibria, varpusta, varista, haukkaa, ja kotkaa. He antoivat minulle tarvitsemani voiman. Haluan osoittaa heille syvimmän kiitollisuuteni ja palauttaa siipisulat. En tarvitse niitä enää.” Sanottuaan tämän Akma huomasi lintujen olevan huoneessa. Ne näyttivät tyytyväisiltä.
”Ole hyvä, Akma. Sulat vain auttoivat sinua ottamaan oman taikavoimasi käyttöön. Olet todellakin Akma, Autenttinen tyttö jolla on Kykyä, Motivaatiota ja Asennetta. Jatka samaan malliin”. Ja niin hän tekikin.
Jossain vaiheessa Akma nai prinssin. Ja kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Inspiraation lähteet:
http://www.waldorflibrary.org/Journal_Articles/GW5005.pdf , http://www.storiestogrowby.com/stories/magic_lake_incas.html